Hopen kanssa alkaa arki rutinoitua jo, vaikka toinen meistä onkin ollut vielä kotona sen kanssa enimmän aikaa.
Tänään se oli pisimpään yksin, kun me olimme Rottweilerin omistajakurssilla kokonaiset kolme tuntia. Ilmeisesti kaikki oli mennyt hyvin, ainakin leluja oli pureksittu ja kuskailtu pitkin asuntoa, eikä tuhoja juuri näkynyt.
Ensimmäistä kertaa kotiin palattuamme Hope tuli innoissaan vastaan, mistä olimme molemmat ilahtuneita! Silläkin oli ollut meitä ikävä =)
Muistimme kuitenkin tulla sisään rauhassa, ja Hopen rauhoituttua makuulle se kutsuttiin vasta moikkaamaan.
Viikko ikää lisää on tuonut Hopelle riehakkuutta ja
rämäpäisyyttä, jota pennusta toivoinkin löytyvän.
Tänään nautiskelimme iltapäivän auringonpaisteesta metsäkävelyllä kolmistaan (tällä kertaa mukana oli Juha, ei Nala). Yhdessä vaiheessa Tiia
yritti saada Hopen tulemaan luokse lähietäisyydeltä, mutta Hope oli sitä mieltä, että johan tässä olen. Kun Tiia pyrähti juoksuun hihkuen tuli koiraankin vauhtia. Se teki jopa aikamoisen loikan matkalla Tiian luokse!
Kotimatkalla Hope paineli edellä ja me käännyimme tahallaan sivupolulle.
Saimme hyvät naurut neidin tullessa mustikanvarpujen läpi loikkien kuin
paraskin metsäpupu! Harmi, ettei tullut kamera mukaan...
Illalla Tiia ulkoili Hopen kanssa melkein tunnin. Menimme seuraamista ja istumista nakkipalkalla, ihmettelimme rähisevää sakemannia (kadun toiselta puolen) ja ohi ajavia moottoripyöriä, sekä erästä nuorta bemarikuskia, joka lauloi autoon kävellessään ja jonka auto kuulosti lähinnä traktorilta. Innostuimme myös leikkimään kepin kieputusta, kun Tiialta oli unohtunut köysi kotiin.
Nyt rupeamme valmistautumaan yöpuulle. Kuulostaa siltä, että Hope valmistuu jo repimällä pissapapereitaan :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti