Vieraiden tuloa varten Tiia päätti valmistautua pienellä imuroinnilla päivälenkin jälkeen. Tiia kantoi Hopen petiin, ja kaivoi imurin kaapista ajatellen, että jos pennut ovat jo Päivillä tottuneet imurin ääneen, ei Hope varmaan ole moksiskaan. Pienen hetken Tiia imuroi ja alkoi sitten ihmetellä kun makkarista ei kuulunut mitään. Hopea ei näkynyt missään, se oli kertakaikkiaan kadonnut! Pikaisen etsinnän jälkeen pentu löytyi Juhan vaatekaapin alahyllyltä, housupinon takaa kyyhöttämästä. Ovi oli ollut raollaan:)
Ei muuta kuin Hope Tiian syliin ja ensin laitettiin imuri keittiöön pörisemään, itse jäätiin makkariin.
Pikkuhiljaa hivuttauduttiin sylikkäin lähemmäs. Letkuja ja suutinta
Hope uskalsi haistella, samoin kelautuvaa johtoa ja sammutettua imuria.
Pörisevää imuria katselimme kuitenkin vain kauempaa.
Vieraiden tullessa neiti veti unta kuulaan, kun päivälenkki (korttelin ympäri) venähti 40 minuuttiseksi. Sitkeä Tiia kun ei luovuttanut ennen kuin remmissä oli tehty jotain, ja tulihan se kakka lopulta.
Vieraat hurmioituivat täysin Hopen valovoimaisuudesta, vaikka pitivät Tiian sääntöjä (vain ihmiset syö pöydästä, leikkiessä ei murista, ketään ei purra sormista jne.) hiukan tylsinä.
Juhan tullessa töistä mukana tuli Juhan vanhemmat, joten porukkaa oli paljon. Myös heidän tullessaan neiti oli unten mailla, eikä vieraat taikka ihmiset yleensä/ovesta tulijat vielä tunnu oikein kiinnostavan.
Tiia sanoikin jo Juhalle, että pitääkö kasvattajalle reklamoida pennun olevan rikki kun se vaan nukkuu ja syö=)
Vieraitten lähdettyä Hope ja Juha menivät vesisateessa pissalle, mutta tyypilliseen rottweiler-tyyliin Hope ei kurakelistä tykännyt. Juha sanoi
Hopen jättäneen hänet kuin nallin takapihalle ja rynnänneen etupihalle sadetta pitämään! Ja Tiiaa Juha on sanonut ylihuolehtivaiseksi, kun Tiia haluaa aina pitää remmissä (paitsi metsässä/purtsilla). Väitti vielä, ettei pentu ole mikään kamikaze, joka juoksee auton alle saman tiän. Siitäs sai!
Vieraiden odottelua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti