Snif. Vauva ei ole enää vauva, eilen Tiiankin oli myönnettävä Juhan jo viikon alussa
havaitsema asia. Hopen silkinpehmoinen pentukarva on jo vaihtunut selän päältä
selkeästi karkeammaksi. Neidille on tullut myös kokoa lisää sen verran, että etutassut saa
varsin helposti keittiön tuolille, sohvalle, sängyn reunalle jne. Nyt opetellaankin tiuhaan "alas"- toimintoa.
Kolmen päivän sairasloma meinasi pikkuhiljaa käydä Tiian hermoon, tänään Tiia pääsi takaisin töihin lepäämään. Hope osaa meinaan imeä voimia innokkaalla riekkumisellaan. Eilisaamuna Tiia aloitti päivänsä siivoamalla kissan oksennusta ja astumalla paljain jarpain kakkaan! Voitte kuvitella, että Juhalla oli hauskaa. Että sellainen eläintarha.
Tänä aamuna Tiia vei Hopen metsäkävelylle, jotta pahimmat energiat tulisi purettua ennen yksin jäämistä. Lenkillä Hope keksi uuden jutun:
huomattuaan, että Tiia meinaa kytkeä Hopen taluttimeen, pentu ei antanut kiinni. Pois päin juokseminen auttoi onneksi tähän vaivaan, ja kuriton kakarakin saatiin muutaman harjoituksen jälkeen kytkettyä:)
Neidillä alkaa olla pikkuhiljaa melkoisesti virtaa, joten piakkoin suuntaamme varmaankin myös maastoreeneihin. Mielikuvituksettomina yksilöinä kun emme oikein osaa tehdä Hopelle kunnollista aivojumppaa.
Virta näkyy valitettavasti myös öiseen aikaan. Viime yönä Hope oli aivan mahdoton, haukkui halkojaan (joita on siis puruleluina) ja kuskasi pisupaperit petiin, jossa repi ne kappaleiksi (voi sitä rapinan määrää). Tänä iltana kehitelläänkin jotain päänvaivaa, jottei neiti nukkuisi illan mittaan liikaa. Onneksi Tiia on huomenna iltavuorossa, joten yöunien vähäisyys ei tunnu ihan niin paljon:D
Eilen saimme muuten Päiviltä (Hopen kasvattajalta) tiedon, että rekisteripaperit on vihdoin saapuneet! Nyt tiirailemmekin ahkerasti postilaatikon suuntaan...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Vilskettä ja vilinää riittää... ei käy kateeksi :=)
t. Leena
Kuulehan nyt pikku-neiti: Yöt kuuluu käyttää nukkumiseen, niin ihmisesikin jaksavat kanssasi päivällä taas touhuta.
Pääkopalle vaan pähkinöitä purtavaksi ja nenänkäyttöä lisää, niin eiköhän se unikin ala maistumaan.
-Isukki-
Me oltiin Fëan pikkupentuaikoina heikkoja, ja päästettiin natiainen sänkyyn nukkumaan. Se idiootti siis kiipesi sinne itse, eikä jatkuva lattialle palauttaminen oikein luonnistunut. Ei oltu tarpeeksi sitkeitä. Kertaakaan tosin ei tarvinnu yöllä käydä pissittämässä eikä myöskään kuunnella tuota leikkirumbaa, nukahti sänkyyn nätisti.
Nykysin ei sängyssä nuku läheskään joka yö. Jos energiaa piisaa vielä sen jälkeen, kun me ollaan könytty nukkumaan, se jää narskuttamaan puruluita.
Mutta en kyllä kannusta tohon "sängyssä se ainakin hiljenee" -taktiikkaan. Jos siitä sitten tuleekin kunnon sängynvaltaaja, voi rotikan kokoisen koiran kanssa olla vähintään kiinnostavaa jakaa petinsä.
Lähetä kommentti