Virtaa riittää, paitsi hihnassa

Eilen kävimme Hopen kanssa taas Piiljärvellä, kun Juha oli töissä. Hope jäi Miinan ja Minjan hoitoon siksi aikaa kun Tiia lähti ratsastamaan Nooraa.

Pennulla oli paljon virtaa päikkärien jälkeen, joten saksanpaimenkoira Essi pääsi tarhasta hiukan Hopen kanssa telmimään. Leikki oli mennyt ihan mukavasti, lisään kuvia jos saan jossain kohtaa niitä Miinalta.

Lenkin jälkeen hain Hopen vielä talliin hetkeksi, jotta hepat tulisivat kunnolla tutuiksi. Hope oli remmillä sidottuna käytävän puolella ja itse harjailin heppaa karsinassa ovi auki, näin eläimet näkivät toisensa mutta vaaratilanteita ei päässyt syntymään. Tovi menee, ennen kuin Hopen uskaltaa päästää tallialueella vapaasti kulkemaan, ja silloin sen pitää osata "tänne" ja "ei" AINA, koska vahinko voi isojen eläimien kanssa käydä niin nopeasti.

Automatkat (40 min) molempiin suuntiin meni jälleen mallikelpoisesti hirsiä vedellen. Illalla Hopella oli taas riiviövaihe päällä. Olin varma että käsivarrestani löytyy aamulla hampaanjälkien muotoinen mustelma, niin paljon yksi kunnon haukkaisu sattui!

Iltalenkillä Nalakatti aiheutti jälleen ongelmia, se teki kamikaze-syöksyjä meidän ohitsemme ja yirtti saada Hopen peräänsä. Sen lisäksi Nala hyökkäsi köysilelun kimppuun, kun yritin leikittää sillä Hopea.

Huomasin, että väsyneenä tuntuu pennun toilailutkin melko ylivoimasilta, kun tunsin oloni maailman huonoimmaksi koirankouluttajaksi. Luovutin, nappasin pennun kainaloon, ja kannoin sisälle, jossa kiistelimme vielä ennen nukkumaanmenoa olohuoneen portin paikalleen laittamisesta.

Onneksi tänä aamuna koiranomistaminen oli taas ihanaa, Hope liikkui aamulenkillä melko hyvin hihnassa ja teki hienosti pisut ja kakit ulos. Tosin Hope on ilmeisesti päätellyt, että tämän suorituksen tehtyään pääsee takaisin sisälle, sillä työn takana oli saada pentu houkuteltua kiertämään edes piha! Remmissä kun on kurjaa kävellä, ja puolet ajasta Hope mielummin istuu takapuolellaan.

Olen kehunut Hopea aina, kun se kävelee remmissä, meni se edellä tai perässä. En usko tästä olevan haittaa myöhemminkään, kun remmi on toistaiseksi pysynyt kuitenkin löysänä koko ajan. Lenkin päätteeksi ja aikana pyrimme leikkimään yhdessä, esim. köysilelulla.

Pääasia on, että pentu etenee.
Välillä Hope meinaan vaan jämähtää paikoilleen, istuu, ulisee, ja pyrkii takaisin kotiin. Todellinen lenkkikaveri=)

Kommentoikaa, jos on hyviä vinkkejä, miten tehdä hihnassa kävelystä huippuhauskaa.???
Vai tuleeko haistelu/tutkimusretkeilyhalut vasta myöhemmällä iällä?

Tähän mennessä Hope on riemuissaan "remunnut" hihnassa vain koulutuskentältä lähtiessä ja kun takapihalta kävellään kotiovelle.